Halloumisalaatti



Välimeren väki nauttii meidän silmissämme ikuista kesää, ja kiitos nykyajan, saamme hyötyä heidän sadoistaan ympärivuotisesti. Silloinkin, kun kykenemme itse tuottamaan ilmastomme puolesta järkevän hintaisia vihanneksia, pysyvät nämä etelän puutarhurit markkinoillamme. Joudun tunnustamaan, että lautaselleni päätyy näin talvikautena liian harvoin värikkäitä kasvikunnan elintarvikkeita. Tekosyyksi jaarittelen milloin mitäkin lapsellista: kotimaisten kasvihuoneiden energian kulutuksesta talvella, etelästä rahtaamisen tuottamasta ympäristörasiteesta tai mitätöntä euron säästöä annoshinnassa jos valitsenkin lounaaksi harmaata perunalaatikkoa. Mutta ei mennä niihin sen syvemmin tällä kertaa.

Oman sadon antimia odotellessa kannattaa kuitenkin syödä säännöllisesti jotain värikästä, ainakin joka aterialla, niin ne sanoo. Helppoa neuvoa on hankala noudattaa, vai miten se nyt meni. Ymmärsin itse vasta teininä, että salaatti voi olla kokonainen ateria. En nyt äkkiseltään edes muista, että olisimme lapsuudessani koskaan syöneet pelkkää salaattia ruoka-aikana. Kai se kulttuuri oli vielä vaan semmoinen. Peruskoulun lautasmallia oli myös hakattu kimpassa ravintoympyrän kanssa niin väärällä otteella kallooni, etten edes ymmärtänyt niiden tarkoittavan eri asioita. Pyhässä yksinkertaisuudessani käsitin, että niitä kaikkia sektoreita tulisi syödä esitetyissä suhteissa, sekaisin ja jokaisella aterialla. Luulin siis, että lautasen tulisi joka kerta näyttää ravintoympyrältä. Aamupuuroon 40% vihanneksia? Hahhah, urpo! No okei, olisihan se teoriassa toiminut niinkin. Liian outoa ja hankalaa, joten sitä ei tarvinnut noudattaa, eikä ajatella sen koommin.

Asia tuli uudestaan ajankohtaiseksi, kun aloin ostaa itse elintarvikkeitamme. Muutaman kuukauden menin pitkälti työyhteisön rohkaisemana "raksasafkalla": aamulla litra kahvia, lihapiirakoita lounaaksi, ja illalla kotiutuessa vedettiin vielä hiilaripöhö puolikkaalla vakalla perunoita ruskean jauhelihakastikkeen kera. Ja joka keskiviikko työkavereiden kanssa pizzalle tai nakkikiskalle. Vaikka silloin tekemäni työ oli fyysisesti jopa raskasta, alkoi laardia kehittyä kehooni. Onneksi työpaikka vaihtui, jolloin siirryin myös vähän terveellisempiin eväisiin, kun pakkasin ne aamuisin itse rasiaan. Huomasin ruuan ja hyvinvoinnin välisen yhteyden, jonka jälkeen otin asioista vähän selvää.

Onneksi olen voinut yhä syödä aamupuuroni hyvillä mielin ilman 10% sitrushedelmiä ja 5% kalatuotteita, mutta olen silti kiinnittänyt huomiota päivän mittaan syötävän ravinnon kokonaiskoostumukseen. En olisi varmaan ennen kokeilua uskonut, kuinka sillä olisi oikeasti aika huikeita vaikutuksia yleiseen jaksamiseen! Nyt varmaan luonnossa minut tavanneet hymyilevät, että miten tuo möhömaha jälkeen tuohon keskivartalolle on ilmestynyt keikkumaan muka terveellisellä ruokavaliolla. Tunnustan, se on opiskelun ja perhe-elämän tuoman liikkumattomuuden ja orastavan olutharrastuksen aiheuttaman yhdistelmän sivutuote. Paneudun sen hoitamiseen taas hiljalleen, mutta päivittäinen vireystilani on silti aivan jotain toista, kunnollisen ravinnon ansiosta!

Asiaan! Olihan sitä jotakin annoskuvaan liittyvääkin tekstiä tarkoitus tuottaa. Tässä ei sitten ole mitään ihmeellistä eikä krumeluuria. Hyvä ja tavanomainen ruokaisa lounassalaatti, tai maittava päivällinen, jolla väistää helposti liiallisen hiilihydraattien nauttimisen.



Annos on saanut vaikutteita kai välimerellisen Kreikan ja Kaakkois-Euroopan suunnalta. Bulgaarit kun syövät vähän tämän tyyppisiä salaatteja. Alkujaan kyproslainen  halloumi-juusto on tuttu grillattava, mutta se paistuu mahtavaksi myös lieden lämmössä paistinpannulla. Siinä samalla paahtuvat myös slaaveille tutut siemenet. Salaattiannoksen pohjana toimiva pinaattikin on kaiken kukkuraksi varustettu todella kilpailukykyisellä hintalapulla verrattaessa moniin salaatteihin ja salaattisekoituksiin, etenkin tähän aikaan vuodesta. Lisäksi pinaatti sisältää vinhasti vitamiineja ja hivenaineita.

Aikaa valmistukseen tuhraantuu korkeintaan vartti.

Kahteen annokseen kuuluu:
1 halloumi-juustopaketti
1 rkl oliiviöljyä
0,5 dl auringonkukansiemeniä
0,5 dl kurpitsansiemeniä
1 makea paprika
2 tomaattia
2 kourallista tuoretta pinaattia
1/2 nippu tuoretta minttua
1/2 kurkku
(1 punasipuli + balsamiviinietikkaa)
ripaus suolaa ja pippuria

Kastikkeeksi: 
Valkosipulisalaattikastiketta 

TAI

Valkosipulilla ja suolalla maustettua piimää
0,5dl piimää
1-2 kynttä valkosipulia
ripaus suolaa

Jalostusketju:
1. Laita pinnoitettu paistoväline liedelle, johon pikkuinen loraus öljyä kuumentumaan.
2. Kuivaa talouspaperilla taputellen juuston pinta; näin vältyt roiskuvalta öljyltä. Laita juusto paistumaan.
3. Paista juustoa molemmilta puolilta, kunnes pinta tuntuu rapealta ja on saanut kauniin kullanruskean värin. Ota juusto vetäytymään hetkeksi. Lämpö tasaantuu juuston sisään asti, kun se nostetaan vähäksi aikaa syrjään "lepäämään" ja annetaan olla toistaiseksi kokonaisena.
4. Laita valmiiksi kuumalle pannulle siemenet ja paahtele tuttuun tapaan. Kun ensimmäinen savukiehkura kohoaa, siirrä pannu pois levyltä. Siemenet saavat jäädä pannulle odottamaan kunnes ne kasataan annokseen.
5. Silppua mielivaltaisesti (tai vaikka mielipuolisesti) kaikki vihannekset.
6. Kasaa pestyt pinaatit annoksen pohjalle pediksi. Kokoa pilkotut vihannekset keoksi sen päälle ja nypi sekaan mintun lehtiä.
(6.1 Meidän rouva ei voi jostain syystä sietää sipulia salaateissa, joten hän jätti jälleen 'vahingossa' ostamatta punasipulin (siksi tämä ainesosa ei siis esiinny annoskuvissa). Se on kuitenkin verraton lisä tähän kokonaisuuteen, mutta ei onneksi välttämätön. Jos tykkäät, hienonna punasipuli sopivan pieneksi, pyöräytä siihen kipossa sekaisin tilkka balsamiviinietikkaa ja ripota annokseen.)
7. Siivuta juusto terävällä veitsellä noin 0,5 cm siivuiksi ja kokoa kyytiin.
8. Ropistele lämpimät paahdetut siemenet suoraan pannulta.
9. Lorauttele koristeellisesti valkosipulisalaattikastiketta pintaan. Meillä oli jäänyt jääkaappiin pyöriskelemään vanha piimä. Suolistoni hyvinvointia halveksuen join sen pois, mutta säästin siitä osan tätä varten. Sekoitin siihen eilen 2 murskattua kynttä valkosipulia ja ripauksen suolaa, laitoin rasiaan ja käytin tänään tähän salaattikastikkeen sijasta. Kai se kelpasi. 
10. Juustolle ripaus suolaa ja pippuria. Koristeeksi taita mintusta oksa. 

Ja ei kun vaan rouskutirouskis. Kippari-Kalle sai taas ymmärrystä osakseen!

Seuraa Instagramissa (@chezhenkka), Chez Henkan facebookissa tai Blogilistalla.





2 kommenttia

  1. Kuulostaa kyllä niin herkulliselta, että pakko tehdä joku pv! :)

    VastaaPoista