Lumoblogit - Tärkeintä, että ollaan porukalla.



Kuten varmaan muistattekin, en halunnut aloittaa bloggaamista portaalissa, vaikka se olisikin ollut minulle jo heti alusta alkaen mahdollista, vieläpä nimellisellä, mutta vakituisella korvauksella. Sen sijaan aloitin kirjoittamisen itsenäisenä, ilman mainoksia tai minkäänlaisia kirjoituspalkkioita. Tarkoituksenani oli osaksi vakuuttaa lukijoille, että ainakin tätä blogia kirjoitetaan ihan vain kirjoittamisen ilosta ja että jos tästä jatkossa sattuu jotain hyötymäänkin, olisi se pelkkää bonusta, ei niinkään toiminnan tarkoitus.

Olen seurannut blogosfäärin kehitystä jo vuosia kulisseista ja melkoisen mukavalta aitiopaikalta. Olen päässyt seuraamaan kuinka Matti ja Maija Meikäläiset ovat pölähteneet näppisten ääreltä tv-julkisuuteen ja ties minne 7-päivään. Kuinka verkkoportaaleita on perustettu ja miten ne ovat suistuneet syöksykierteellä loppuunsa. Miten bloggaajat ovat leipiintyneet lajiinsa ja väkisin pakkioiden himoissa kirjoitelleet soopaa postauksiinsa. Draamaakin kerrakseen, eikä kateeksi käy.

Bloggaajilla näyttää olevan silti selvää yhteenkuuluvuuden tarvetta. Porukalla tavoitellaan yleensä parempaa näkyvyyttä ja ehkä oman uskottavuuden pönkittämistä mainostajien edessä. Toisinaan tarkoituksena taitaa olla vain sosiaalisen statuksen kohentelu tai sitten jonkinlainen naapurikateus, joka laittaa blogiväen pomppimaan portaalipaikalta toiselle. Yleensä motivaationa liittyä portaaliin ovat ne kävijämääriin perustuvat rahalliset palkkiot. Tiedä sitten, mitä tällä on saavutettu, noin kokonaisuutta ajatellen, mutta se on varmaa, että eivät ne portaalit ja verkkolehdet leivättä pyöri.

Sopivalta etäisyydeltä olen myös huomannut, kuinka verkkomarkkinointi on todella hanakasti mukana tässä myllyssä. Eikä suotta; onhan perinteikäs printti-, tv- ja radiomainonta aivan törkeän hintaista. Ikävää meidän kuluttajien kannalta, kun mainoksenhan maksaa viimekädessä tietysti tuotteen ostava asiakas. Tämän vuoksi olen valmistautunut henkisesti myös siihen ahneuteni puhkeamiseen ja siihen, että voin myydä kirjallisia sieluntuotteitani yrityksille ja uhrata mainostilaa myös blogistani, mutta tietysti vain sellaisille tuotteille ja toimijoille, joista itse pidän ja joihin uskon. 

Portaalithan pyrkivät tietysti myymään mainostilaa sivustolleen, tarkoituksena tietysti tuottaa voittoa ja ylläpitämään siinä ohella sisältöä tuottavia blogeja, jotka tuovat kävijäliikennettä sivustolle ja sitä myöten vastinetta mainostajan rahoille. Mitä enempi kansaa mainoksen näkee, sitä leveämpi on leipä, portaalilla. 

Isot ja "uskottavat" mediayhtiöt vaikuttavat pitävän jokseenkin hilpeitä hintoja mainospaikoilleen. Tietysti, koska mediayhtiöissä työskentelee ihmisiä, joiden tulee saada touhuistaan kunnollista palkkaa elääkseen ja yhtiön kasvettava ja tuotettava voittoa. Vähän on tullut sellainen maku, että kun bloggaajat ovat polkuhintaisten, tehokkaiden ja kohdennettujen mainostensa kanssa vallanneet verkkomainonnasta alaa, on näihin portaaleihin ja niiden varjoissa hyöriviin yhteisöihin haalittu oikein urakalla väkeä. Isompien mediayhtiöiden portaalibloggaajien mainostamista ja ulkopuolelta saatavia yhteistöitä on rajoitettu ja tällä tavoin pyritty palauttamaan tasapainoa, yhtiöiden eduksi? Punaisin ajatuksin, tämä ei taida olla ainakaan lukijoiden taikka mainokseen tarttuvan asiakkaan eduksi? En tiedä kansantaloudesta sitten mitään, mutta tuli vain tämmönen fiilis.

Halusin liittyä Lumoblogeihin, koska voin siellä tavoittaa suuremman lukijakunnan ja saada tarvitsemaani sparrausta omalta jengiltä. Mahdollisesti yhteisön tuomalla avulla voin hyötyä tulevaisuudessa myös yritysyhteistöidenkin kanssa. Täällä säilytän päätäntävallan, minkälaisia yhteistöitä saan ja voin ottaa, mihin hintaan ja millä aikataululla. En ole myöskään sidottu sopimusehtoihin, jonka vuoksi saan julkaista siinä tahdissa kun minua huvittaa ja kirjoitella vaikka mitä rivouksia ilman että yhtiöstä soitellaan puhelinlangat rutussa. On hauskaa olla vapaa. Saan saman hyödyn tästä blogiyhteisöstä, kuin mitä keskiverto portaali olisin minulle pystynyt tarjoamaan. Sanonpa vielä, että keskiverto hemulin kuukausikorvaukset ovat aika paperia, verrattuna siihen mitä englanniksi kirjoittavat täysin itsenäiset vaatimattomatkin bloggaajat pystyvät yritysyhteistöiden kanssa loihtimaan. 

Ennen muuta, Lumoblogit tuntuvat reilulta vaihtoehdolta myös lukijoita kohtaan, sillä yhteisö on voittoa tavoittelematon, eikä etusivulle tai yhteisiin kehyksiin ole tarkoitus myydä "kirjoitusalustan" mainoksia. Aloituskustannuksen ovat olleet minimaaliset ja tytöt ovat tehneet kovasti töitä talkoovoimin, ihan vain rakkaudesta lajiin. Lopputulos ylitti täysin odotukseni. Katsotaan kuinka lähtee rullaamaan. Minä olen ainakin innoissani. Maltetaan vielä parisen viikkoa ja sitten aktivoidun uudelleen, kesäkeittiökin on sitten sopivasti lämmitettynä. 

Mukavaa vappua kaikille! 





1 kommentti

  1. Teksti herätti pari ajatusta niin laitan vähän kommenttia.
    Edelleen, hyvä kirjoitus bloggaamisesta!
    Taisi olla Instagramin puolella kun törmäsin lauseeseen "ei ilmaiset vehnäjauhot ketään elätä". Tuo pitää hyvin paikkansa. Ei taida Suomessa olla yhtään ruokabloggaria joka on voinut jättää päivätyönsä puhtaasti blogiansioilla.
    Onhan se kiva kun omia tekstejä/reseptejä luetaan ja joku haluaa tuotteitansa sponssata testiin ilmaisen mainoksen toivossa.
    Ainakin mulla tämä on vielä täysin harrastelua mikä tulee kaiken muun jälkeen. Vuorotyö ja perhe-elämä ottaa kaikki tunnit vuorokaudesta joten usein blogitekstit naputellaan silloin kun muut jo nukkuu ja päivänmäärä näyttää huomista.

    VastaaPoista