Vegaanit ja gluteenittomat kvinoa-falafelit


Mahtava päästä vihdoinkin blogikirjoittamisen pariin. Nyt olisi tarkoituksena temmata tiivis postaustahti taas päälle ja nauttia kesästä sekä sen herkuista. Oli meinaan taas sellainen kevät, että voi elämän kevät! Nyt on aika kesyttää arki taas mukavan normaaliksi.

Elämäni viimeisimmät kuukaudet koostuivat pääasiassa tiedon ja taidon tankkaamista kokeita varten. Tämä aika oli ällöttävän stressaavaa ja valtavaa henkistä kamppailua oman sekä perheen jaksamisen kanssa. Iso kiitos kuuluu kaikille meitä tänä aikana auttaneille, jotenka kiitosta vaan vielä kovasti! Kyllä tämä nyt sai olla viimeinen kevät, joka vietetään tällä tavalla. Valtavan epäterveellistä näin pitemmän päälle, monessakin mielessä. Vaa'an viisarikin kiiri kuluneen vuoden aikana (jälleen) kolminumeroisiin lukemiin, kiihtvyyden ollessa melkein kilo ja kuukausi... Huh! Tarttis varmaan tehdä jotain tämänkin asian suhteen. Onneksi ehdittiin istuttaa kiva pikku plantaasi parvekkeelle, josta ollaan jo vähän päästy maistelemaankin salaatteja. Tiedossa siis kesäksi ehkä aikasempaa aavistuksen terveellisempää särvintä, kuitenkaan lihan grilliauksen riemuja hylkäämättä.

Vaikka suonieni sisäisen nesteen viskositeetti ja koostumus muistuttanee tällä hetkellä enemmän voita kuin verta, ajattelin silti uhmata sydämeni terveydentilaa ja valmistaa näin kevään kunniaksi uppopaistettuja kvinoa-falafeleja. Ehkä kestän sen vielä.

Reseptin kokeiluun ja kehittelyyn houkutteli viimeaikaiset pohdintani lihasta. Olen nimittäin löytänyt itseni aivan liian usein täysin hedelmättömästä väittelystä, jossa riidellään lihansyömiseen liittyvistä eettisistä solmukohdista. Keskustelun vastakkaisiin nurkkiin asettuvat tietysti radikaalit. Haastajana usein lihateollisuuden tramatisoima vegetaristi (tai raskaassa sarjassa vegaani), toisessa kulmassa kunniaansa puolustaa huohottava läski "lihansyöjä". Pahin virhe on jo tapahtunut, jos sattuu imeytymään mukaan keskusteluun. Turvallisinta olisi säilyä katsojana, mutta koska haluan yleensä vaikuttaa tapahtumien kulkuun, paikkani on pyöriä kehän keskiössä, josta ritarillisesti nälvin vuorotellen kumpaakin riitapukaria.

Homma ei yleensä ratkea mihinkään lopputulokseen. Kun kumpikaan osapuolista ei edes halua oppia toisiltaan, ollaan asetelmassa, jossa keskusteluyhteys katkeaa jo parin järkevältä kuullostavan erän jälkeen. Aina sama kaava: pari hyvää näkemystä, kunnes - PAM - alakoukku vyön alle ja räksytys alkaa. Joskus on käynyt niinkin, että pääottelijat alkavat vetää meitä neutraaleja yhdessä turpiin. Siinä piestään sitten seuraavaksi tuomari ja lopulta kivitetään katsojia. Kun kaikilla on paha mieli, lähdetään jokainen omaan kotiin ja syödään yksin lohtulounaaksi lempiruokaa. Ituja tai nugetteja, ihan sama. Eräskin kahvihuone on tämän tapahtumasarjan eskaloitumisen todistanut. Ollaan todellisen jännän äärellä.

Kunnia kaikille osapuolille epärehdistä kilvasta, mutta vaikken tahdo allekirjoittaa kummankaan radikaaliryhmän aatoksia mainitsempa kuitenkin omat tämän hetkiset näkemykseni asiasta. Minulla on nimittäin ollut onnellinen mahdollisuus tutustua ihmisen "alkukantaisuuteen". Olen kalastanut, metsästänyt ja keräillyt ravintoa metsistä ja meriltä, en onneksi elääkseni, mutta harrastuksena kuitenkin. Kaikessa primitiivisyydessäni, en ole tuntenut tuskaa tai katumusta tappaessani eläimiä, kasveja tai sieniä. Olipa niillä elukoilla nimet tai ei, silmät taikka suomut - ei tunnu missään. Ymmärrän silti, että osa näistä elämän muodoista aistivat ympäristöään, ovat oppineet asioita ja tunteneet tunteita, ihan sama silti. Pidän aina oikeana tappaa toista lajia olevan elollisen organismin, jos aion syödä sen. Näin se luonto pelaa.

Jokainen muodostakoot oman mielipiteensä, mutta asiallinen valistus sapuskasta ja sen monista vaikutuksista on aina kohdillaan, etenkin meille joilla on mahdollisuus vaikuttaa omiin kulutustottumuksiimme. Liiallisuuksiin ei pitäisi silti ryhtyä, eli niihin eläinrääkkäyshirvitysvideoihin, joiden avulla ekoterroristit höystävät kampanjoitaan ja järkyttävät heikoimpia. Vastaavanlaisella sairaalla materiaalilla yrittetään alati luoda kuluttajille vääristettyä vaikutelmaa siitä, kuinka lihaelintarvikkeita mukamas kohdeltaisiin kaikkialla alkutuotannossa virheellisesti. Todella väärä lähestymistapa asioihin. Silti on kohdillaan funtsia välillä, mitä sitä suuhunsa milloinkin tunkaisee, ja tuntea edes hetki arvostusta ruualle sekä sen alkuperälle. Se säilyketölkin monni kun antoi ihan oikeasti elämänsä puolestasi ja on ihan yhtä kuollut kuin se kikherne, jonka pian pyörität falafeliksi. Ennen muuta, kasviperäisen ravinnon suosiminen on positiivinen ilmasto- ja ympäristöteko, siihenkin teemaan kannattaa käyttää hetki ajatuksista. Monesti kasvikunnan raaka-aineet ovat myös lihaisia sekä meijereiden tuotteita huomattavasti huokeampia, ollen samalla ravintoarvoiltaankin nykyihmisen tarpeisiin järkevämpiä. Meidän perhe ottaakin nyt vähintäänkin lautasmallin mukaista vihanneskuuria ja kokeillaan myös rohkeasti perinteisten liharuokien kasvisversioita, ennen kaikkea mielenkiinnosta teemaa kohtaan sekä minun oman henkilökohtaisen ruokavalioni järkevöittäminen mielessään.



Hetken googlettelun ja kuivatarvikekaapin tutkiskelun jälkeen, päädyin seuraavaan kokoonpanoon ja toimintamalliin. Tästä tulee 20-30 pulleroa, riippuen kuinka isoja haluaa tehdä.

400 g kuivia kikherneitä
1,5 dl kvinoaa
1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl currya
0,5 dl rouhittuja auringonkukansiemeniä
1 pieni kuivattu chilipaprika
1 dl auringonkukansiemeniä
1 tl rouhittua mustapippuria
1 tl suolaa
1 sitruunan mehu
vettä
paistamiseen öljyä

0. Turvota kvinoarouhe korppujauhojen tapaan vedessä.
1. Ryöppää kikherneet kiehuvassa vedessä, jotta ne pehmenevät. Toiset lilluttelivat niitä yön yli kylmässä vedessä. Minä en vaan jaksanut odottaa, koska oli nälkä. Helpommalla pääsee kun ostaa valmiina suolaliemisäilykkeenä pehmeitä kikherneitä.
2. Kaada vesi pois ja kippaa kikherneet silppuriin. Jos omistat suuren morttelin, se lienee paras hienonnin kikherneille, sillä leikkaava hienonnus jätti massan aika karkeaksi.
3. Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipuli. Minä laitoin sipulit silppuriin kikherneiden kanssa.
4. Lisää mausteet, morttelissa jauhetut auringonkukansiemenet ja öljy. Sekoita massa tasaiseksi.
5. Rutista sitruunasta mehut ja sekoittele.
6. Mömmö täytyisi saada seuraavaksi taikinamaiseksi. Minulla se oli tässä vaiheessa märkää rouhetta. Lisäsin vedessä turvotetun kvinoan ja vielä sen verran vettä, että koostumus muuttui sellaiseksi josta pystyi pyörittämään pulleroita.
7. Kaada pienen kattilan pohjalle sen verran öljyä, että pullerot uppoavat ainakin puoliksi.  1-2cm verran paistoöljyä riittää.  Kuumenna varoen. Kun öljy alkaa haista ja kevyt savukiehkura meinaa nousta sen pinnasta. Testaa pinellä pullerolla tai leivän palalla, onko öljy tarpeeksi kuumaa.
8. Paistoin 3-5 pulleroa kerrallaan. Paistoaika oli ehkä noin minuutin luokkaa, ja kun vain pinta oli ruskistunut mukavan väriseksi nostin pullerot reikäkauhalla jäähtymään.
9. Tarjoile salaatin sekä kermaviilin, jukurtin tai majoneesin kera. Halusin kokeilla vegaania versiota ja yllätyksekseni löytyi yllättävän hyvän makuinen Oatlyn kaurapohjainen ranskankerman korvike. Ihan kokeilemisen arvoinen tuote ja sopii maidottomille ja vegaaneille tyypeille, korvaamaan vaikka majoneesijuttuja. Makukin oli kauraisen raikas. Ostan kyllä jatkossakin! Säilyvyyskin on huikea verrattuna vastaaviin maitotuotteisiin. Tuotesarjasta löytyy myös muita kelvollisia tuotteita, joita olemme tarjoilleet munattomalla, maidottomalla ja gluteiinittomalla ruokavaliolla viihtyneelle pojallemme.


Tästä tulee mukava ja ainakin meidän perheelle ansaittu kesäloma. Hauskaa alkanutta kesää kaikille!

Seuraa Instagramissa (@chezhenkka), Chez Henkan facebookissa tai Blogilistalla.




2 kommenttia

  1. Heh joo toi ääripäätylauonta on mielensäpahoittajan lempi urheilulaji! Onnea pääsykokeen ohituksesta ja suopeaa lopputulosta toivottelen! Kyseinen "harrastus" on mulle turhankin tuttu kun ensin hain aikoinani väärälle alalle ku en uskaltanut hakea oikealle, toisella kertaa pääsi ja ekaan graduseminaariin asti harrastelin vuosittaisia pääsykokeita milloin minnekkin kunnes lopulta tajusin häipyä ja hakea sille oikealle alalle. Tuttua puuhaa siis, leppoisampiakin tapoja on aikaansa käyttää :D Toivottavasti pääset itse opintopistehaukaksi, se joustaa vähän paremmin perheenkin ehdoilla :) Mutta oikein makoisaa kesälomaa ja iso peukku kasvisresepteille! Näes täällä meillä mies ei kokkaa ja on vannoutunut lihansyöjä (mielestään ruokaa ei ollut jos sen pääkomponentti ei ollut liha). Itse tykkään enemmän hyvästä kuin pahasta ruuasta, eli nuljuvat tofut on täysin poissuljettu vaihtoehto. Asiallisesti eläneet ja kuolleet eläimet ei mussakaan mitään surkua herätä lautasella, mutta hyvää kasvisruokaa (joka vielä läpäisisi miehenkin seulan) kaipaan ruokalistalle maapalloa, rahakukkaroa ja ehkä vähän terveyttäkin ajatellen.. Jotenki uskon että sulla on tässä aivan oikea mentaliteetti, joten nyt vaan onneaan koettamaan, saako falafwlot meillä ruuan kunnia-aseman :D

    t. vaimos blogin puolella jo jaaritteleva Anonymfi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti kommentistasi! Nyt otetaan kesä rennosti ja vain jännätään todellakin niitä valinnan tuloksia, toivottavasti nappaisi tällä kertaa. Eivät olleet nimittäin minunkaan ensimmäiset pääsykokeet nämä ;) Kerrassaan vastenmielistä touhua tämä hakeminen ja kilpaopiskelu.

      Toivottavasti mielellesi löytyisi mieluisaa kasvisruokaa. Kerro toki kuinka näiden kannsa kävi? Valitettavan usein se saattaa olla vain asenteesta kiinni, että kasvisruoka ei maistu. Soijaroheella voi kokeilla hämätä, se kun imitoi maustettuna aika sujuvasti jauhelihaa esim. laatikkoruuissa. Laitetaan siis lisää näitä kasvisjuttuja tulemaan.

      Poista