Ei se moderni klassikko avokadopasta, vaan...






Kulunut viikko ja etenkin eilinen hurahtivat synttärivalmisteluja pukatessa. Koko perhe ahkeroi itsensä uuvuksiin, eikä tilannetta helpota yhtään kuopuksen tulehtunut henkitorvi. Huonosti nukuttujen öiden vuoksi välillä vähän nahisteltiin, nukuttiin päikkäreitä vuorotellen ja pinnistettiin lopulta yhteisvoimin pirtti paraatikuntoon. Pari hommaa jäi vielä täksikin päiväksi, mutta onneksi pahimmat on jo tehty. Nyt otan kuitenkin aamukahvia ja rentoudun hetkeksi kirjoittamaan tätä.

Asumuksemme nurkkiin oli jälleen kertynyt hämmästyttävät röykkiöt kaikkea todella rasittavaa roinaa. Suvuissamme esiintyy vastenmielistä hamstraamista, joten jotain oli tavaroille tehtävä ettei "hallittu" kaaos ajautuisi eräänkin kerran vastaan vierineeksi helvetilliseksi sekasorroksi. Tavallisesti pyrimme korjaamaan risat vekottimet ja tarpeettomaksi muuttuneet artikkelitkin saatamme kierrätykseen tai edes lajittelemme ne asian mukaisesti jätteiksi. Nyt ahdistus oli jo orastavan kiireen siivittelemänä liian suurta ja päätimme lakaista häpeilemättä vähän rajummalla luudalla.  Lastenhuoneesta irtosi jo jätesäkillinen rikkoutuneita leluja. Säkkiin vilkaistessa sai surullisesti huomata, kuinka leikeissä tuhoutuneet tuotteet olivat pääasiassa sitä kiinalaista muovista krääsää, johon on saatu tuhrattua eräskin penni kirpputoreilla ja supermarkettien alennusmyynneissä. Ruostunut potkulauta, risa jäkki ja tusina muuta työhuoneessa puoliväliin ehtinyttä projektia löysivät tiensä myös tylysti kaatopaikalle. Kehityskelpoiset yksilöt pakattiin siististi pienempään tilaan ja lojuneet tykötarpeet seka työkalut palautettiin omiin osoitteisiinsa. Ei muuten harmita ollenkaan, kun työpisteelle pääsee nyt kävelemään harppomatta, eikä kaikki keskeneräisyydet irvistele enää esillä.

Voitte uskoa, että tämän eräänlaisen logistiikan lisäksi residenssiimme oli myös pesiytynyt eräskin karkoitettava villakoira ja tahmatassujen tahrimia pintojakin riitti jynssättäväksi. Kiiressä kiukuttaa jo ihan itsestäänkin, mutta nälkäisenä se käy vielä mukavammin, jotain olisi siis kai välillä syötäväkin. Evästauolla toivottiin yhteisesti jotain hyvää ja nopeasti. Tutut raaka-aineet olivatkin lojuneet jo pari päivää valmiina, joten ostaessa napakat avokadot olivat ehtineet kypsyä täydellisiksi. Tuumasta tuli tointa ja tuttu resepti kustomoitiin kaikille kelpaavaan muotoon hämmästyttävän onnistuneesti. Alkuperäistä avokadopastaa tulikin tankattua aikaisemmin aika säännöllisesti, ainakin siihen saakka kunnes allergikkomme ryhtyi rajoittamaan bravuureitamme. Tavaksi on nimittäin yritetty ottaa, että imeväisiä lukuun ottamatta kaikki ruokalijat söisivät samaa ruokaa... Vältetään turha annoskateus ja maistellaan yhdessä uusia juttuja. Pastat ovat olleet siis gluteenittomiin siirryttyä vähän tauolla. Muutaman kerran olemme tosin keittäneet pojalle omat gluteenittimoat spagetit, hänen toivoessaan Mauno Matosia tarjottavaksi. Aika hyvin on nälkäisille eväät kelvanneet, jopa vähän kummallisemmatkin tarjottavat, joskin meidän tänään nelivuotias tyttäremme on nyt aloittanut annoksen ulkonäköön ja vihreään väriin perustuvan nirsoilun.





Kunnia alkuperäisen reseptin esittelystä kuuluu tietysti Safkaa tyypeille. Tämä pöperö valmistuu muuten ihan vartissa ja tästä satsista riittää sopivat annokset 3-4 henkilölle.

4-5 mönttiä riisinuudeleja (ehkä noin 400g kuivana)
Kimppu basilikaa
3-4 kynttä valkosipulia
Lime
100g pecorino juustoa
4 Avokadoa
1 dl oliiviöljyä
1tl rouhittua pippuria
suolaa

1. Hienonna yrtit ja valkosipulit. Älä fuskaa silppurilla tai valkosipulin liiskaajalla. Veitsellä silputen tulee parempi maku ja koostumus.
2. Valitse kulho ja nakkaa silput siihen. Litistä limestä mehu ja lorauta öljy silpun päälle.
3. Halkaise avokadot, poista kivi ja lusikoi suupaloina kulhoon.
4. Raasta juusto kulhoon tiuhalla raastinraudalla. Pecorinoa löytyy kaupoista myös valmiina raasteena, mutta kokonaiset juustot ovat osoittautuneet aina paremman makuisiksi.
5. Hämmennä komponen sekaisin ja jätä rauhoittumaan sillä välin kun nuudelit kiehuvat.
6. Keitä munanuudelit suolatussa vedessä. Nämä olivat valmiita 3min keittämisellä, jonka jälkeen huuhtelin ne huolellisesti. Lorautin myös huuhtelun jälkeen oliiviöljyä nuudeleihin, koska muuten ne takertuvat toisiinsa, muodostaen yhden ison vaikeasti tarjoiltavan takkupalloköntsän.
7. Hämmennä nuudelit ja kulhon sörsselö sekaisin. Tarkista suola ja tarjoile.

Tykkään tästä enemmän jäähtyneenä kuin ihan kuumana. Siksi huuhtelin nytkin nuudelit kylmällä vedellä, enkä lämmittänyt niitä enää uudelleen mitenkään. Näin lämpimällä kelillä ja siistimisestä hiki hatussa tämä ainakin maistuu haaleana paljon paremmalta kuin lämpimänä. Jääkaapistakin kävin santsaamassa myöhemmin ihan kylmänä, sepäs olikin hyvää. Kokeile vaikka.

Seuraa Instagramissa (@chezhenkka) ja Chez Henkan facebookissa.


Ei kommentteja